Luther och vilddjuren

På SLEY: s hemsida finns det en hel del om Luthers tankar. Det är trosstyrkande att läsa hur Luther håller fram Guds ord och Bibelns auktoritet som det enda rättesnöret när det gäller tron och läran.

Vi kan lugnt konstatera att dagens liberalteologer inte borde kunna kalla sig lutherska. Luther förlitade sig på Guds felfria ord och ställde sina egna tankar under Bibelns auktoritet.

"Kun ensin kielletään Jumalan sana ja sen mukaiset pyhät sakramentit, siitä seuraa omatekoinen usko ja ihmissääntöjen kirkko. Sitten tälle kirkolle hankitaan hengellistä arvovaltaa erilaisin ihmisponnistuksin. Lopulta turvaudutaan väkivaltaan. Ainut kestävä ja varma perusta on Raamattu, Jumalan erehtymätön sana."

I sina predikningar 1522 håller han klart fram att mot Antikrist kan man endast strida med Guds ord. Man måste förlita sig på ordets kraft.

"Viimeiseksi minä uskon, että kaikki kuolleet, hurskaat ja jumalattomat, nousevat ylös viimeisenä päivänä, niin että jokainen saa omassa ruumiissansa, minkä hän on ansainnut, hurskaat siis Kristuksen kanssa iankaikkisen elämän, ja jumalattomat iäisen kuoleman perkeleen ja hänen enkeliensä seurassa. En siis ole sitä mieltä, että perkeleetkin viimein tulevat autuaiksi. Tämä on minun uskoni, sillä niin uskovat kaikki oikeat kristityt, ja samaa opettaa meille pyhä Raamattu.” 

I boken "Kirkolliskokouksista ja kirkosta" (1539) granskar Luther sin tids kyrkas förfall. Tidigare kunde de heliga ge sitt liv för kyrkan men nu vill man endast bevara sin ställning.

"Kristus itse kuoli kirkkonsa tähden, jotta se pysyisi ja säilyisi. Mutta paavi ja hänen väkensä rehentelevät nyt näin: Joutukoon kirkko perikatoon heidän tähtensä, kunhan he vain saavat pysyä tyranniudessaan, epäjumalisuudessaan."

"Uskonpuhdistus on välttämätön kirkossa, koska näemme siinä niin törkeitä väärinkäytöksiä, että, vaikka olisimme vain härkien ja aasien kaltaisia, puhumattakaan ihmisistä ja kristityistä, emmekä silmillä ja korvilla voisi niitä havaita, meidän täytyisi ne tuntea kavioilla ja sorkilla ja kompastua niihin."

Men Luther trodde inte på en felfri kyrka:

"Kristuksen täytyi kokea oman kansansa luopuminen, hänen oli siedettävä Juudasta apostolien joukossa. Samoin kirkko on loppua edeltävissä reformaatioissa aina jäävä sekoitetuksi seurakunnaksi. Vasta lopussa, jolloin se inhimillisesti arvioiden on tuhon partaalla, syntyy pyhien seurakunta, joka on vailla murtumia."

Luther har ibland ett kraftigt och kryddat språk. Idag vill vår Lutherska kyrka pressa fram oheliga kompromisser. Skulle Luther ha godkänt dem.

Nej, aldrig! Mot det antikristliga kan en kristen inte annat än lyfta fram Guds ord och aldrig sätta tron i vågskålen för en falsk enighet.